Janne vietti kaikki lapsuuden kesät Lampilla (toim. huom. Toholampi) papan Taavetin ja muiden sukulaisten traktorien kyydissä, mutta liian vähän pääsi itse ajamaan. Tästä jäi jokin kipinä, joka sittemmin hiipui insinööriopintojen ja ”varman rahan” perässä menemisen myötä. Minna puolestaan lähinnä häpesi lapsuuttaan Suomen ”lehmäisimmässä pitäjässä”, mutta salaa piti Kalajoen mummolaan ottaa erikseen navettavaatteet, eikä hän meinannut millään oppia edes Lappeenrannan opiskeluvuosinaan ostamaan perunoita kaupasta.
Yhteisen taipaleen myötä kaikki vapaa-aikamme kului jomman kumman vanhempien luona maalla joko Ruukissa tai Nivalassa. Kaupungissa asuminen tuntui kadottavan elämästämme vuodenajat, värit ja luonnon läheisyyden. Ensimmäisen lapsen synnyttyä päätimme muuttaa maalle, vaikkei mitään tietoa oman alan työpaikoista ollut. Vuoden Janne jaksoi kulkea Ruukista Oulussa töissä, kunnes väsyi sekä IT-alaan että kulkemiseen.
YT-epävarmuuksien myötä alkoi uusien suunnitelmien pohdinta: Päätimme ottaa työllistymisen omiin käsiin ja alkaa toteuttaa Jannen lapsuudenhaavetta maatalousalan töistä sekä yhteistä haavetta värikkäästä ja – ainakin sisällöltään – rikkaasta maaseutuelämästä. Aina heti kun vauva saatiin nukkumaan, aloimme piirtää mindmapeja, tekemään laskelmia ja suunnitelmia. Mitä yhteistä on insinöörillä ja käyttäytymistieteilijällä? Ei välttämättä mitään, mutta ainakin syntyi jo silloin hyviä ideoita ja toteuttamiskelpoisia ajatuksia, joten perustimme yhteisen yrityksen.
Pian Janne alkoikin kulkea renkinä tiloilla tehden kaikkea mitä käsillään ja toisten koneilla osasi. Tätä nimitimme renkipalveluksi. Se oli sekoitus perinteistä maatalouslomitusta, henkilöstövuokrausta, alihankintakuviota ja entisvanhaista renkityötä. Hyödynsimme kaikkia niitä hyviä käytäntöjä mitä aiemasta elämästämme – eli IT-maailmasta ja henkilöstöalalta – suinkin pystyimme soveltamaan. Asiakasmäärä lisääntyi vuosi vuodelta, mutta Jannea ei saatu kloonattua. Niinpä otimme ensimmäisen työntekijän. Siitä aukenikin melkoinen kiitotie…
Halusimme kehittyä: tehdä hommia tehokkaammin ja käyttää enemmän koneita, joten hankimme ensimmäisen traktorin, pian toisen ja kolmannekin sekä ison kasan työkoneita. Niinpä aloimme tarjota maatalouden koneurakointipalveluja. Koska peltokausi on suhteellisen lyhyt ja epävarmuustekijöitä riittää, mutta haluamme pysyviä, pitkiä työsuhteita ja koneetkin joskus maksettua, aloitimme myös teiden kunnossapitotyöt. Aluksi vain talvisin muun sesongin ulkopuolella…
Nyt kymmenen vuoden jälkeen olemme huomanneet, että ne aika naurettavilta ja utopistisilta itsestäkin tuntuneet suunnitelmat ovat aika pitkälti toteutuneet ja toteutumassa. Sesonkeja ei erikseen ole, vaan sesongit vaihtuvat. Meitä on hyvä ja ammattitaitoinen porukka, jolla on intoa kehittyä. On ollut tärkeää huomata, että omista arvoista kiinnipitäminen on kaikesta huolimatta kannattanut: saamme hyvää palautetta ja uusia asiakkaita nimenomaan hyvästä työn jäljestä. Ja erityisesti iloitsemme niistä, joita olemme omalla tekemisellämme voineet motivoida eteenpäin. Arvostamme juuriamme maalla, ja työtä maatalouden ja maaseudun hyväksi jatkamme aina. Nähtäväksi jää, jatkaako molemmat tai jompi kumpi pojistamme tätä raivaamaamme polkua tulevaisuudessa…
Janne ja Minna Luoma
“Kaupunkilaispariskunta” juhlissa 2009.
